Olin tällä viikolla syömässä erään nuorten joukon kanssa ja keskustelut olivat mielenkiintoisia ja tulevaisuutta koskevia, esimerkiksi seurakunnan nuorten "toimintaa" käsitteleviä.
ja ilta jatkui mielenkiintoisessa aiheessa : Voiko seurakunta ottaa mallia yritysmaailmasta? ja missä on selkeä raja? tähän miten siihen tulisi suhtautua? mulla oli jo aiheseen liityvää tekstipohjaa, mutta ajattelin tässä jo sivuta aihetta. Pohjustuksena oli ilmeisemmin kuuluisuutta niittänyt Bill Hybels "Johtajuuskoulutuksenineen" (?)
Eli miten näemme seurakunnan yrityksenä? mitä ovat sitten uskovat seurakunnan jäsenet? eläviä kiviä? Pääomaa? Ihmisiä? Tietotyöläisiä?
Itselleni tulee mieleen heti että Jumalan lapsia ja eläviä kiviä , mutta en näe heitä "pääomana" eli ne eivät ole seurakuntayhtiön pääomaa vaan Jumalan perhettä! ja määritelläänkö sitten liittyminen täläiseen seurakuntayhtiöön -työsopimuksen allekirjoituksena? Eivät seurakuntalaiset tule "töihin" seurakuntaan vaan he tulevat ensiksi kasvamaan ja etsimää Jumalan tahtoa heidän elämäänsä ja he etsivät Jumalan tahdon mukaista elämää 100 lasissa -olisi minusta ikävää kertoa nuorille uskoville "puolitotuutta" seurakunnan luonteesta ja sen luonteen erilaisuudesta maailman tuulissa jossain yhteydessä olen kuullut että "Jumalan seurakunta ei voi mennä konkurssiin" minusta se voi mennä jos sen luonteen , Jumalan sanan rinnalle tungetaan pikkuhiljaa jotain "piiloagendaa" esim siitä että seurakunnan tulee alkaa muuttamaan käytäntöjään yritysten mukaan jotka ovat ottaneet mallia esim. Raamatusta:?
Miksi? Eikö meidän tehtävänä ole elää 24/7 Jumalan lapsina ympärövässä yhteiskunnassa ja kaupungissa? kun taas alkaa luomaan seurakuntaan jotain sellaista mikä ei kuulu sen luontoon?
esim. jotkin visuaaliset panderollit (joku siis ne nähdessään tulee uskoon tai vaikka ihaillesaan valoshouta tulee uskoon(?) entä evankeliumin julistus , entä selaisten henkilöiden rukoileminen Jumalalta jotak ovat saanet vaikka evankelistan kutsun( en tarkoita itseäni ) vaan niitä nuoria joilla on kyky kertoa evankeliumi omille ystävilleen ja kavereilleen - miksi heitä ei vahvisteta kutsussaan? Olisko syynä ideologian muutos - pykätään evankelioivaan ohjelmaa sen sijaan että rukoiltaisiin niitä jotka Jumala on kutsunut kertomaan evankeliumia?
Ymmärrän yskän takana - kaikkien tulisi evankelioida , mutta en puhu yleisestä evankeliumin kertomisesta vaan kirjoitan Evankelistan armoituksen saamista henkilöistä! eli jos meillä ei ole niitä henkilöitä jotka Jumala haluaa nostaa esiin emme saa mitään aikaiseksi - panderolleineen ja visuaalisine esityksine. Meidän on tarve mennä sinne missä on identiteettimme ja mitä me olemme -olemme Jumalan lapsia ja Pyhä Henki asuu meissä , Jumalan tahto on että tunnemme Jeesuksen henkilökohtaisesti ja voimme jonain päivänä palvella seurakunnassa armolahjoilla jotka Pyhä Henki on antanut meille - ja Jumala asettaa nämä palvelevat uskovat omille paikoilleen seurakunnassa! ja silloin paikkakaan ei voi olla väärä.
Eli älkäämme juosko kuin päättömät kanat joka suuntaan vaan keskitytään meidän identiteettimme ja armolahjoihin ja rukoillaan Jumalan tahtoa ja Hänen ilmestymistään nuorten keskuudessa - ja oikeastaan mihin meillä on niin kova kiire? Kiire tappaa kaiken hyvän.
Emme siis ole mikään tuotantolaitos josta meidän voimilla alkaa syntymään opetuslapsia -se on kokonaan Jumalan työtä ja meidän osa on kertoa evankeliumi ja rukoilla ja ottaa vastaan , ennemminkuin lähteä "tekemään opetuslapsia/käännynnäisiä" ja näin loppuun veikkaampa että tuohon lähetys käskyn "tekemiseen" kuuluu järjestelmällinen opetus käyttäen kirjoituksia ja sitä kautta tämä "rakentuu" opetuslapseksi -eli siinäkin lähde on Jumalan sana -me vain palvelijoina opetamme sen mitä osaamme ja ymmärrämme..............
eli odotan "kauhulla"Mitä ihmiset yrittävät tehdä ---- ja innolla mitä Herra tekee?
Kumpaa sinä haluasit? Sinun tekojasi vaiko Jumalan tekoja?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti