torstai 23. huhtikuuta 2009

Yleinen pappeus

Olen Jumalalle kiitollinen siitä että on mahdollista lukea monta kristillistä lehteä , oikeastaan ne päivät jolloin kolme kristillistä lehteä kolahtaa postiluukusta ovat( Suomen viikkolehti , Ristinvoitto ja Uusitie) -täynnä suurta odotusta , että Jumala jollakin lehden artikkelilla , opetuksella , todistuksella kohtaisi ja hoitaisi ja rakentaisi minua. Toki myös Uskovien pitämät blogit pitävät tätä yllä. Mutta sitten olen oiekastaan aika ihmeissäni oman Kirkkokuntani koulutuslinjoista:

Esimerkiksi Viikkolehti nro 17 . 22.04.2009 Otsikolla:Kenen tulisi opiskella teologiaa? Mielestäni tämän voisi kääntää myös keiden tulisi opettaa paikallisseurakunnissamme?

Mielestäni tässä kirjoituksessa on annettu hyvä alku tekstille , kohdassa jossa -vedotaan yleiseen pappeuteen ihan ensimmäisessä kappaleessa, mutta sitten kun tätä artikkelia lukee eteenpäin , minut valtaa iso hämmennys?

"Seurakuntien työntekijät tai muut ammattilaiset eivät ole vielä pyhempää papistoa vaan kutsumuksensa ja lahjojensa suhteen samalla viivalla muun seurakunnan kanssa"

Eli siis seurakunnassa voi joku muukin opettaa kuin virkaa tekevä pappi , voiko joku muu sitten myäs kastaa jos on kastettavia seurakunnissa? itse olen ymmärtänyt että tässäkin kohden on sellainen hiljainen sääntö -että annetaan meidän papin kastaa- ja se kohta kierretään syvästi kumartamalla.. Entäpä sitten vanhimmisto (prespyteros, prespyteroi ks Ap.t 20:17-38 ja ks jaetta 29!) mitä ne tekee, miksi niitä sitten on ellei sen TÄHDEN että vanhimpien tulisi opettaa/kaitsea lampaita. Eli omasta mielstäni emme oikeasti toimi oikein viisaasti me taakoitamme nämä "teologian ammattilaiset" ja laitamme vanhimmat ja muut 4.ketjuun ja ne pääsee vasta sitten peliin kun joku ottaa omasta joukkuuessa -arvostetun "burnoutin" ja jotkut näkevet tääläset loppuunpalaneet "teologian ammattilaiset" Jumalan suurina työmiehinä!

Minusta olis Todella korkea aika katsoa mitä tuolla Koululaitoksessa tapahtuu!

Toisessa kappeleessa on kohta jossa uskotaan että seurakunnan johtaminen on luottamustehtävä ja niinedelleen.. mutta minusta on myös hyvä tuoda päivänvaloon se tosiasia että seurakunnan vanhimman tehtävä/kutsu on yhtä tärkeä luottamustehtävä ja myös sen tehävänä on kaita laumaa - on myös kysyttävä tapahtuuko näin seurakunnissa? onko Vanhimat vain osallilisi seurakunnan kokouksen jountotehtävästä kuten esimerkki s. 9 " Maalliikkoveljet hoitavat juontamisen" Miten tähän ollaan tultu. Miksi? Mitä olisi tehtävä jotta pääsemme pois tälläisestä ajattelusta että on Maalliikoveljiä ja sisaria ja sitten ovat työntekijät ja muut ammattilaiset -----> mielestäni aivan oikein tuossa sivulla 9 veli esittää että pastoreiden tulee siirtyä vaikka vuosittain 6 kk palkattomalla virkavapaalle:) ja sitten pöntössö paasamisen vuoro annetaan vaikka aluksi vanhimmiston puheenjohtajille , tai nuorisoohjukselle , tai vielä radikaalimpi päästetään ne vanhimmat pönttöön jotka kokevat että voisi opettaa -

ja radikaalein olisi vielä se että olisi kokeilumiellessä sellainen sunntian tai joku muu päivä jossa pönttö olisi vapaa kelle tahansa seurakunnan jäsenelle:) niin SITTEN VOIDAAN PUHUA JA KIRJOITTAA MEILLÄ MUUTEN TOTEUTUU SE TOSIA-ASIA ETTEI SEURAKUNNAN PASTORI OLE YLEMMÄLLÄ HENGELLISELLÄ AALLOILLA -YLI VANHIMMISTON JA MUIDEN SEURAKUNTALAISTEN . Silloin olisi mahdollista sanoa hei katsokaa meitä meillä TODELLA toteutuu yleinen pappeus ja veilä sekin että hei katsokaa ei yhtään loppuunpalanutta työntekijää. ja ne jotka haluaisi palvella saisivat siihen mahdollisuuden.

Eli minusta ongelmana on se että -Vanhimmat eivät tajua mikä heidän asemansa ja tehtävänsä on seurakunnassa - ja se rampauttaa koko seurakuntaruumiin. Vielä minusta pienemmässä seurakunnassa on enemmän järkeä kuin tavoitella 1000-2000 uskovien seurakuntaa. Pienemmässä on helpompaa palvella ja sen pienuus jopa vähän positiivisesti pakottaa siihen. Ison seurakunnan ongelmana on että se passivoi kun siellä jo on ne virkaa tekevät! ja vasta kun ne palaa loppuun mietitään : mitä me teimme väärin...

ja entäpä sitten se nupotialismin kukkanen , musta sellasille saisi antaa rukkaset -se ei ole oikein Jumalan seurakunnassa!

"Seurakunta on Jumalan suunnitelma maailman pelastamiseksi" juu on tietyssä mielessä avain asemassa , mutta kyllä Jumala lähetti Jeesuksen pelastamaan koko maailman ihmiset ja seurakunta toimii siinä työrukkasena - ikävällä tavalla tulee Bill Hybelsin höpötykset ja jopa Ricko Warrenin höpötykset mieleen.......

No kyllä Apostoli Paavali opetti myös yksityisesti uskovia että silleen , ei ainoastaan seurakunnissa vaan myös on hyvä yksityiopetus :) parsa tapa opetuslapseuttaa. ja jälleen tarvitaan vanhimpia osoittamaan tämä käytänössä ja sitten heidän mallin mukaan voidaan "valuttaa" tätä opetuslapseutusta myös tähän yleiseen pappeuteen.

Seuarkuntie TULISI tukea talodellisesti niitä jotka lähtee opiskelee ja samoin kouluun rahaa -korjauksiin!

Kuka opettaa opettajia -taitaa olla Taivaan Iskän hommia ja Pyhän Hengen -toki voi olla että jotkut maalliikkojäsenet voi herättää -papistoa ja vanhimmistoa tarkistamaan oppiaan/tulkintaa. eli näitä tarvitaan seurakunnassa - oikee kritiikkiä oikeean aikaa ja rohkeutta sanoa se. ja minusta tässä opetuksen kappaleesta puuttuvat seurakuntieb VAMHIMMAT! ja heillä tullee olla valmuiksia opettaa seurakuntaa!!!!!!!!!!!! ja taas säästetään sitä "teologian ammattilaista" Miten tämä voi olla niin vaikeaa tajuta?

Miksi tätä kohtaa EI OPETA VAIKKA KIERTÄVÄN OPETTJAN TOIMESTA KAIKILLE PAIKALLISSEURAKUNNILLE? ELI JO NYT ON KORKEA AIKA kertoa vanhimmille heidän kutsumuksen merkitävyys koko seurakunnan terveydelle -ja sitten kun tää on iskotettu voidaan ihan upeesti laittaa sille Rick warrenille -kiitos ei seurakuntamme ja kirkkokuntamme on terve -emme tarvitse sinun "oppejasi" :) eli minusta on naurettavaa se tosiasia että omilla toiminoilla ja järjestelyillä sekoitetaan kokonaisia seurakuntia -kun ei haluta nöhdä toin menee metsään ja toi asia menee vielä kovemmin metsään- Miksi?

Viimeinen kappale on minusta todella huvittava : enää ei puhuta edes työntekijöistä eikä ei edes Jumalan valtakunnan työntekijöistä (voi olla palkattomiakin) vaan seurakunnallinnen ammattilainen ? ono tällä sitten kaikki armolahjat ja se hoitaa kaiken seurakunnassa , juoksee ja pöyrii kuin västäräkki ja sitten jonain kaunniina päivänä joku tulevaisuudessa "nuorista aikuisista" menee kyseenalaistamaan tämän jokapaikassa pyörivän västäräkin teologiaa tai kompromissejä (joita tulee virkauralla tekemään lukuisia) niin sama mitä minulle tapahtui tapahtuu tälle "nuorelle aikuiselle" toki voi olla myös mahdollista että nämä tulvaisuuden nuoret aikuiset -kiittävä ja kumartavt syvään ja sanoo Kiitos ei , tahdon Raamatullisemman seurakunnan , ja sellaiset vanhurskauden tammet joilla on aikaa , kuulla , hähdä , jopa pysähtyä kysymään : hei voisko toi nuori uskova olla oikeassa ja vaikka yhdessä tutkia asiaa Raamatusta:) Eli

toivon todella sydämestäni sellaista seurakuntaa jossa ei ole ollenkaan palkattua papistoa , ei seurakunnan johtajaa vaan RAAMATUSTA oppinsa ottava joukko vanhimpia. ja veikkaan että Kirkkokuntamalli ei tule koskaan ymmärtämmään näitä "kerettiläisiä"

soon korkeemman käres! tässä lopussa on unelmani:)

5 kommenttia:

Timo Koivisto kirjoitti...

Hyviä pointteja, Tommi! Lopussa esittämäsi (aiheellisen) toivomuksen voisi kääntää myös Sinuun itseesi päin: oletko Sinä valmis ottamaan huollettavaksesi nuorempia uskovia, opettamaan ja ohjaamaan heitä etc.? Siihen meidän on näet mentävä: jollei mitään muuta tapahdu, niin tapahdu Sinä!

Tommi kirjoitti...

Tuota odotinkin :0 Juu siinähän sitä sitten saa oikeesti testata että mitä äijässä on:) Juu Jotenkin odotin enemmän siltä Artikkelilta..

No Onneksi toi Taivaan Iskä herättelee öisin ja laittaa aika pienelle paikalle ja onneksi Hän vastaa Juuri oikealla ajalla.Ja Muuten tässä talossa jossa asun on aika paljon nuoria -aikuisia. Ja eikun verkkoja veteen:)

Uskovan elämä on aika jännää.
Siunaten

Anonyymi kirjoitti...

"Millä mitalla te mittaatte, sillä teidätkin tullaan mittaamaan."

Suosittelisin vähän armollisempaa suhtautumista muihin ihmisiin eikä oman itsen (ja oman todellisuuden tulkintojen) asettamista kaiken mittapuuksi. Itsekriittisyyden kehittyessä voi suhtautua myös toisiin suopeammin. Epäkohtien esittäminen ei ole vaikeaa (se on suorastaan usein nautinnollista) - vaikeampaa on tehdä itse hyvää ja rakentavaa. Suosittelen sitä niin itselleni kuin sinullekin.

Hyvää jatkoa sinulle!

Tommi kirjoitti...

Niin ymmärrän että aika suoraan sanon kommettini ja Kritiikkini Vielä Vapaakirkon jäsenenä ja oikeastaan tuolla jäsenyydellä minulla jopa on pakottavaa syytä olla -Kriittinen ja sen tulee olla sellaista että se saa ajattelemaan mihin meidän Jeesukseen uskovien -käsitykset pohjautuvat. Mikäli ne nuosevat "traditioista" , "isien perinnäissäännöistä", tai "uudesta johtajuusvillityksestä" on näiden kaikkien asoiden Sovittava Raamatun ilmoituksen sisälle ja jos ne ei sovi on kysyttävä -mikä on minun suhteeni niihin tai onko minun eletttävä niiden mukaan.

Eli Raamatusta en löydä - seurakunnallisia "eliittejä" näen vain sen että siellä on Vanhimmisto joka paimentaa , ohjaa ja ruokkii seurakuntaa. ja tämä vanhimpien yläpuolella EI OLE SEURAKUNNAN JOHTAVAA PAPPIA! :=0

Monet syyt Kirkkokunnassamme on siinä että ASIOITA EI HOIDETA ei edes haluta nähdä että tonkin asian Raamattu Kehoittaa tekemään toisin.

Jos Kirkkokunta ei kestä sitä kritiikkiä jonka se omalla toiminnalla saa aikaan - Pitää kysyä miten sitten voidaan mitään asiaa tutkia tai käsitellä Kriittisesti ja vielä Onko jo myöhäistä esittää Kritiikkiä? ja mikä vaikutus sillä on? Kuullaanko sitä?

Eli en tiedä missä kirkkokunnassa olet mutta kun itse astut -"Tradion" tai "isien perinnäissääntöjen päälle" niin saatko siitä kiitosta vai valitusta ja tuleeko "hyssyttelijöitä" vai kiittäjiä enenmmän? So miten on?

Tommi Messi
Turust

p.s toki ei voi laittaa kaikkia seurakuntia että näin on asiat , mutta kehitys ei ole hyvä!

Anonyymi kirjoitti...

Papiston opetus on parhaimmillaan 12 suhde 1, Paimen joka kantaa vastuun + oppilaat. Tämän paimenen pitää olla ensin itse Ylimmäisen Papin luennoilla ja elämässä ja sitten jakaa vain sen mitä on saanut ylhäältä. Tässä ryhmässä kaikki ovat saman arvoisia, mutta yhdellä on opetusvastuu ja hän elää sen näyttämällä itse esimerkkiä ja puhumalla Jumalan sanoja, sen toteutus vastuun Herran edessä antaen niille 12. Tämä tilanne jatkuu niin kauan, kun yksi tai useampi niistä 12 kasvaa riittävästi (Herramme itse tietää ja vahvistaa) kuka voi ottaa oman ryhmän vastuulleen tai jonkin muun palvelus tehtävän. Jolloin siihen vanhaan ryhmään voi tulla uusia tilalle. Tämän uuden paimenen / vastuun kantajan ryhmä alkaa muodostua uusista pelastuksen tielle tulleista ja niin ketjun tulisi jatkua Ylimmäisen Papin paluuseen saakka.
nimim: apostoli