"Karismaattinen" johtajuus
Karismaattisella johtajalla on Jumalan antamia lahjoja ja hän on herkkä Pyhälle Hengelle. Jumala innoittaa ja lohduttaa ja johdattaa kansaansa karismaattisten johtajien avulla. Karismaattinen johtaja sytyttää yhteisen näyn ja innostaa seurakunnan toimimaan. Seurakunta tunnistaa ne joille Jumala on antanut lahjoja ja jotka Hän on nostanut johtotehtäviin. Se vaistoaa Jumalan heille antaman näyn, johdatuksen ja arvovallan. Voimakkaasti vaikuttavan seurakunnan pastori tarvitsee eniten johtajan, paimenen, opettajan ja evankelistan lahjoja. Johtaminen on Jumalan antama erityiskyky, jonka avulla pastori kykenee asettamaan Jumalan tahdon mukaisia tavoitteita ja kertomaan nämä tavoitteet toisille sillä tavoin, että he alkavat tehdä vapaaehtoisesti työtä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sopusoinnussa toistensa kanssa ja tuoden Jumalalle kunniaa.
Seurakunta tarvitsee välttämättä lahjakasta johtajaa kasvaakseen ja vahvistaakseen tietoisuutta seurakunnan näystä, tavoitteesta ja vaikutuksesta ympäristöönsä. Paimenen ja opettajan lahja rakentaa seurakuntaa. Tämä Jumalan antama lahja auttaa johtajaa huolehtimaan uskovien hengellisestä terveydestä ja hyvinvoinnista. Evankelistan lahja on tärkeä, koska seurakunnan tehtävänä on tavoittaa seurakunnattomia. Evankelioimisen lahja on erityinen kyky kertoa evankeliumi ei-uskovalle niin, että heistä tulee Jeesuksen opetuslapsia ja seurakunnan vastuullisia jäseniä. Seurakunnan johtaja tarvitsee myös apostolin ja profeetan lahjoja sekä hallinnollisia kykyjä. Jos pastorilta puuttuu joitakin näistä kyvyistä, häntä täydentämään voidaan palkata apulaisjohtaja. (Ote kirjasta Linus J. Morris Seurakunnan läpimurto s. 294–295)
Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. (Ef. 4:11–16)
Tuossa edellä otetussa kohdassa huomaamme, että Seurakunnan johtavasta pastorista tehdään vääjäämättä Hengellinen jättiläinen. Se on minusta aika tavalla outoa, että yhdessä Jumalan kutsumassa miehessä on nuo kaikki lahjat, mitä siis on mainittuna tuossa Linuksen kirjassa.
Miettiessäni pelastumattomien tilannetta maallistuneessa maassamme me tulemme seurakuntina AINA tarvitsemaan niitä jotka Jumala kutsuu Evankelistoiksi. Olen itse saanut tuntea sen miltä tuntuu kun tällainen Jumalan armoittama ”Evankelista ja ehkäpä profetaallinen julistaja – ikään kuin kykenee kaivamaan sydämen salat esille ja kun Pyhä Henki on ne nostanut mieleen, että Uskova ymmärtää tuo Evankelista puhuu sinulle Minun sanoja. Eräässä yhteydessä sanoinkin – ettei tuollainen ”salaisuuksien paljastamien” sovi ”profetaallisen” henkilön elämään – siinä Jumalan läsnäolon edessä tuntee itsensä alastomaksi, mutta silti se tuntuu turvalliselta. Taivaan Isä on hyvä lapsilleen.
Mutta sitten olen myös saanut tuntea sen nahoissani, kun johtavassa asemassa oleva henkilö ikään kuin rypistää isolla hengellisen Jättiläisen kädellä – mahdollisuuden hengelliselle kasvulle (ehkäpä lihamme vaikuttivat yhdessä tässä tapahtumassa) ja tämän lisäksi eri näkemykset Pyhän Hengen antamista lahjoista (kun vein Kielillä puhutun ja samaisesta tulkinnan Johtajalle) ja jälleen kaava oli lähes sama Isolla Hengellisellä Kädellä – hän repi mahdollisuuden siihen, että se voisi olla Jumalasta. Mutta iloitsen siitä, että Jumala puhuu Profeettojensa kautta:
Minä Jeesus olen sinun kanssa! Tule esiin ja rohkeasti sano sanat mitkä Minä sinulle annan. Silloin jotain liikahtaa sydämestäni, katkeruuden siemen ei saanutkaan kasvu tilaa. Pyhä Henki kitki sen juurineen pois. Tässä me olemme heikkoja lihamme tulevat yleensä esiin kun meillä on kiistoja ja erimielisyyttä, Mutta Jumalalla on aina viimeinen sana.
Tässä on opetus tähän aiheeseen. Älkäämme kasvako Hengellisiksi Jättiläisiksi,
Älkäämme käyttäkö Isoa Hengellistä Kättä lyömiseen vaan siunaamiseen ja jossain vaiheessa olisi hyvä kuulla. Anteeksi minä olin väärässä ja tässä esimerkissä on sisällä se viisaus. Johtajien tulee osata pyytää anteeksi heidän toimiessa väärin ja tämä johtaa siihen, että kun seurakuntalaiset näkevät sen tapahtuvan seurakunnan kokouksessa ja he voivat näin oppia luottamaan sen, että – hei toi sittenkin osaa rakkauden pelisäännötkin ja rakkautta on ruiskutettu suoraan kipeisiin haavoihin ja pohja luottamukselle voi rakentaa parannuksen siemenellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti