Matkani alkoi Jumalan valtakuntaan jo varhain. Ikäänkuin Jumalan pakottamana, vetämänä aloitin lukemaan Raamattua 6-vuotiaana. Raamatulla ja Jumalan sanalla on ollut hyvin keskeinen merkitys elämässäni aina läpi lapsuusvuosien. Koulukiusaamisen , sairauden , asevelvollisuuden ja ammattikoulussa vietetyn ajan. Tiedän , etten ole vain omasta tahdostani lukenut Raamattua vaan siihen sisältyy Jumalan käsittämätön vaikutus. Merkillisintä on ollut kertoa äidilleni joskus 6-vuotiaana nappulana , että näin enkelin, jonka silmästä valui kyyneliä , siinä se katsoi loistavassa hahmossaan minua pientä poikaa - tuossa katsessa oli syvää Pyhyyttä , käsinkosketeltavaa Rakkautta( ehkäpä se katse ymmärsi , kuinka kärsin lapsena ja nuoruudessa....) Ehkäpä enkeli tiesi , että mitä Jumala oli suunnitellut tuon pienen pojan elämään.
Vuodet vierivät murrosikään asti jolloin sairastuin (ja jälleen jälkeenpäin ajateltuna , sekin kuului Jumalan suunnitelmaan , tuolla sairaalan pihalla minut siunasi eräs mies , sen koomminn en ole tuota vanhaa miestä nähnyt , mutta tuossa siunauksessa on paljon.)
Oman identiteetin löytyminen , oman paikn löytäminne ei olisi onnistunut ilman Ev.luterilaisen nuorten iltaa ja aktiivista Isostoimintaa - Nämä vuodet ikäänkuin ompelivat kokoon sen rikkinäisen ihmisen, joka etsi itseään. Olin silloin kahden tien kulkija. Jumala okeastaan kutsui minua useasti monessa paikassa , mutta käännekohta oli vuonna 2003 jossa Pyhä Hneki puhui selvästi sydämeeni siitä levosta jonka Hän antaa - ei siis maailman lepoa vaan sen levon minkä Pyhä henki antaa. Se on Rauha Jumaln kanssa , silloin Jumala saa puhua , viedä ja ohjata. Tästä ajasta mennään vielä eteenpäin , kun Pyhä Henki täytti minut automatkalla kotiin ja jäälleen Jumala vie ja ihminnen voi vain ihmetellä Jumalan hyvyyttä!
Mutta sitten tullaan lähelle tätä aikaa ja siihen kuljettuja 4 vuotta. Kaikki on pysähdyksissä, sairausloma, masennus, tyhjä olo , erämää. Tässä kohdassa pysähdyn miettimään , Kuka minä Olen?, mistä olen tullut ja Mihin olen menossa? Tarvitsen uuden sysäyksen Jumalan valtakuntaan, en tahdo muuta kuin saada nähdä Jeesuksen Kristuksen. Tahdon antaa Herralle kaksi uskollista kättä , ja alttiin sydämen.
Olen tehnyt yhden askeleen , en tiedä vielä onkose Jumalan tahdon mukainen , mutta olen lähtenyt liikkeelle ja tahdon alistua siihen mitä Jumala tahtoo minulle. En välitä siitä , että olen jossain piireissä "Persona non Grata" Sillä minä tiedän Jeesus rakastaa minua , sillä juuri Hän minut kutsunut - sitä minä yritän kaikella voimalla vastustaa omaa kutsumustani.
Tuulimyllyjen kanssa taisteleminen päättyy tänään ja oikeastaan olen helpottunut voin lähteä etenpäin iloisin mielin , sillä tiedän että Jumalalla on hyvä suunnitelma , meille (siis vaimolleni ja minulle:)
Muistakaa ystävät kenen valtakuntaan Te olette kutsutut (Mt 25:34)
P.s se ei ole näkyvä valtakunta , eikä se ole näkyvä kirkkorakennus , eikä sitä rakenneta ihmiskäsin maanpäälle, ei se ole edes Katolinen kirkko.
Ensi kertaan ystävät , Tommi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti