Eilen olin vaimoni kansssa ensimmäistä kertaa kotiseurakuntakokoontumissa lähellä kotiamme (300m) Oudointa asiassa oli se, että menin sinne hieman epäillen, että joku hyökkää kimppuusi ja puhuu ympäri, jolloin on jo ikäänkuin liityttävä :( no onneksi pelkoni osottautui turhaksi, Pyhän Hengen tuoma ilo ja vapaus virtasi ja ilkseni sain palvella kokoontunutta uskovien ryhmää armolahjallani - hieman epäuskoisesti. Mutta olen iloinen siitä , että "ilmestys" olikin Pyhästä Hengestä:) eikä itsestäni. Olen ollut keskuteluissa tärkeästä ihmisuhteesta, joka ratkaisee paljon olemassaoloni ja jäsenyttäni Lahden vapaaseurakunnassa - ihmettelen itsekin miten tähän on tultu. Oma henkeni on sidottu, koin sen todella vahvasti eräässä sunnuntai kokouksessa. Mietin sitä mitä Pyhä Henki on minulle näyttänyt kutsumukseni ilmestyksessä - ja voin sanoa, ettei ole tällä hetkellä hyviä fiiliksiä. Maaima on uskovalle kova paikka. Entäpä sitten seurakunta elämä - Omistapa muutama mukava harvinainen armolahja ja susilauma on raatelemassa ja kantapäilläsi.
Mistä se sitten johtuu, ettei saa olla omalla Jumalan kutsumalla paikalla? en tiedä. Joskus tuntuu siltä,että ennen uskoon tuloa on saanut jo tuntea kuinka yksinäinen olen ollut.
- Kun ajattelee lapsuuttani niin ei minulla ole koskaan ollut montaa ystävää. ja ne ovat tärkeitä ihmisen kehitykselle. Ala-asteella koulukiusatuksi tuleminen sattaa näkyä nykyisessä itsetunnossa - ja olen ollut hiljainen ja vetäytyvä.
Jos tutkijoihin luottamista niin on minulla ollut monia saksanpaimenkoiria , jotka ovat olleet lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni henkireikä, suurine korvineen ne ovat kuunneelleet ,niiden pehmeään turkkiin on voinut pyyhkiä kyyneleet ja ne ovat jakeneet salaisuudet.
Jumalaan taisin tutustua ala-asteella ja oudointa oli ensimmäisen ilmestyksen näkeminen, Rauhalassa Kirkkonumella. Äiti muistaa tapahtuman - olin kertonut nähneeni kirkkaan enkelin , joka katsoi surullisin silmin ikkunaani päin, outoa, että olin sanonut äidilleni - Äiti me muutamme pois täältä, niin olin ymmärtänyt Enkelin kirkkauden poistuessa mäestä, jossa sikala sijaitsi.
Ensi kertaan ystävät; Tommi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
"Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen", näin lupaa rakas Vapahtajamme Jeesus.uskon että tämä synkeähkö aika kääntyy vielä valoon päin, murhe muuttuu iloksi, ja kärsimys siunaukseksi. ja lopulta huomaat kasvaneesi Jumalan huomassa. olet rukouksissa!
t.muusa
Lähetä kommentti