Olin vaimoni kanssa häämatkalla 8.8-23.8.08
(Berliini -Frankfurt am Main -Bad Vilbel -> Pisa- Firenze-Bologna-Gardajärvi-Pavia-Milano)
Oikeastaan ei parempaa aikaa voi saada -häämatkalle ja lomalle; sairaslomani päättyy sunnuntaina ja olen iloinen ettei kädessä ollutkaan hermoa jumissa (huom. leikkausjono olisi ollut toiset 5kk :(.
Oikealla on kuvassa mukava matkamuisto Berliinin suurimmalta kirpputorilta : Biblia Hebraica, (Sucundum Editionem Belgigam Everardi van der Hooght) ja sitten Bad Vilbelin kirjakaupasta: Richard Elliot Friedmanin -Wer schrieb die Bibel-kirja (sanakirja voi olla hyvä apu lukiessa tätä kirjaa:)Keskellä on David Bordonin ja Rick Killianin -Paavalin rukoukset. Yllättävää oli todeta että Apostoli Paavali oli rukouksen mies ja kirjassa on hyvin esitettynä Paavalin rukoukset perustamiensa seurakuntien ja uskovien edestä. Mutta Kritiikin sananen, en itse oikein tajua "henkäysrukousten" tarvetta ja tehoa ja ehkäpä vielä niiden "henkäysrukousten" puuttuminen Raamatusta.
Toki niitä on varmasti lukemattomia kertoja toistettu -Katolisessa kirkossa ja munkkiluostareissa -mutta itse en näe niitä tarpeellisiksi vaan pitäydyn Jeesuksen opettamassa mallissa -Hänen opettaessaan opetuslapsille Isä meidän rukouksen ja siellä on tämä oleellinen (Matteus 6) ja hyvä on kysyä kuinka usein olet kuullut tämän rukouksen omassa seurakunnassasi(?)
Parin viikon päästä on 1.vuotishääpäivämme , aika tuntuu jotenkin rientävän todella lujaa ja ajatella siitä on jo kohta yli puolitoista vuotta kun tapasimme ,nykyisen vaimoni kanssa Ristinkirkossa... Ja lopulta Paviaan jossa on mahdollisesti yhteinen koulu jonne hakeudeumme 2010.. ja jopa taloudellisesti se näyttää mahdolliselta (mutta on hieman vähennettävä kirjojen ostamista) ja toisaalta on myös mahdollisuus opiskella Raamattua kotona ja siihenkin on varattava rahaa ja aikaa.
Apostolien teot 28 :12-30
Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella,
näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä,
ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.'
Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,
vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.
Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut.
Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan,
että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille."
Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut".
Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.
Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.
Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että uskot."
Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi".
Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta".
Niin kuningas nousi ja maaherra ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssansa.
Eli noissa vahvennetuissa kohdissa alkaa olla - se mitä Herra on sydämelleni antanut -Kutsun , mutta Profeetta Joona tavoin olen pyrkinyt pakenemaan -kutsuani- jonka oikeastaan tunnen, ja tiedän ja täsät nimen omaa tulee mieleen se , että "Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan..." ja mieleen tulee myös Jeremiaan kuolutus omaan kutsuun , jossa Jumala taivuttaa Jeremiaan Hänen sanoja kertomaan -tehtävä ja kutsu ei ole helppo , mutta Jumalan avulla on mahdollista seistä , ikäänkuin Mooses seisoi kalliolla Jumalan "kaiken ihanuuden" mennessä hänen edestä ja tuossa hebrealais kohdassa yksi sana tarkoittaa -mitään hyvää ei kielletä- mutta tähän mitään hyvää ei kielletä on ehtona nöyrtyminen Jumalan edessä.
" #Jumalan erikoisasemassa# olemisen kohdalla hepreankielinen teksti käyttää sanaa "niflinu" jonka sanajuuresta voidaan erilaisuuden lisäksi löytää myös merkitys "alentua,nöyrtyä" Mooses ymmärsi että Jumalan kirkkaus ja kunnia pystyi ilmestymään ainoastaan kun Israelin kansa nöyrtyisi, vain silloin on tilaa Jumalan kunnialle ( teksi on lainattu Vie sanoma lehdestä elokuu 3/2008 s.6-8) Tässä on opetuksen ydin ellemme nöyrry Jumalan edessä uskovina , seurakuntana -emme voi saada Jumalan kunniaa ja jos emme uskovina ole kuuliaisia Jumalan sanalle , ja Hänen kutsulleen , emme kunnioita Jumalaa.
